maanantai 22. tammikuuta 2018

Kultainen Haemaelaeinen

Ilman muuta omaan Finlandiaani on liitettävä Marja-Liisa Hämäläinen (myöh. Kirvesniemi), jonka hiihtoura on kovin monipuolinen. Parhaiten hänen uraltaan onneksi muistetaan mitalisaalis:
3 olympiakultaa
3 olympiapronssia
3 MM-kultaa
5 MM-hopeaa

Näiden mitallikuormien lisäksi henkilökohtaisia perusteluitakin tälle henkilövalinnalle minulla on. Juuri se "kultainen Sarajevo", jossa Hämäläinen voitti silloiset kaikki henkilökohtaiset matkat, oli ensimmäinen urheilutapahtuma, jonka näin oikein väritelevisiosta - kotiimme ostettiin nimittäin kirjaimellisesti kisojen aattona väritelevisio. Niin urheilijat, maisemat kuin palkintojenjaotkin olivat uusi elämys. Toinen syy löytyy opiskeluajoiltani. Tutkin tekstintutkimuksen kurssin työssäni Hiihtäjän huoneentaulu lehtikirjoittelua Hämäläisen uran vaiheilta. Niin omani kuin muutaman muunkin työ julkaistiin Helsingin Yliopiston suomen kielen laitoksen silloisessa uudessa julkaisusarjassa Kielen opissa 1: Valitut sanat - media, kieli ja mielikuvat.

Neljännen etapin langaksi valitsin arkisesti Maijaa, josta löytyvät mm. heleä ja puhdas Suomen lipun sininen. Kun Pirjo Iivosen ihana Hellunen-ohje paljastui, en vaihtanut lankoja, vaikka yksivärisenä pitsimalli pääsisi mielestäni oikeuksiinsa paremmin. Tämän etapin ohje oli kaikin puolin herkullinen! Aion hyödyntää toistekin kärkikavennuksen, jota tässä tehtiin. Samoin juuri tuo yksivärinen versio tulee tehdyksi.


Kammottava sisällä otettu kuva ei tee oikeutta kauniille mallille, mutta eipä ilta yhdeksältä ollut muita vaihtoehtoja.Sielua virkisti kyllä itse suunnittelijan tapaaminen 15.1. Wetterhoffilla, jossa järjestettiin Sukka-Finlandian hengessä neuletapaaminen. Meitä osallistujia oli tällä "mehupisteellä" harmittavan vähän.




keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Homma käy kuin jäätanssi!

Kolmas etappi Sukka-Finlandiassa vaati lisävarusteiksi helmiä, joilla koristan vakiovarusettani Regian 4-fädig-lankaa sekä jotakin tuntematonta jämälaatikon löytöä. Niinpä oli helppoa ratkaista heti ja helposti, mihin talviseen urheiluelämykseen ja keihin liitän tehtävän parin. Tämä sukkapari on tietenkin hengästyttävän taitava jäätanssiparimme Rahkamo - Kokko.

Muistan yhä heidän menestyksekkäältä uraltaan mm. Lapin puvuissa luistellun (vaiko sittenkin tanssitun?) Säkkijärven polkan,  tulkinnan La Strada -teoksesta sekä tietenkin niin kauniin, intensiivisen, dramaattisen ja latautuneen esityksen Sibeliuksen teoksesta Valse triste. Youtube-linkki esitykseen on tässä ja ehkä toimii: https://www.youtube.com/watch?v=I31defGNagY

Lisäksi muistan heidän urastaan rohkeuden rikkoa rajoja ja kokeilla, mihin suuntaan tarkkojen ohjeiden suorituksia voi viedä. Siksi sukkieni maustelanka on räväkkä violetti.

Kolmannen etapin suunnittelija Anna Mäkilän mallin nimi on sibeliaanisesti Andante festivo. Lankavalinnoillani se tuli näyttämään tältä:


Koskaan neulomistani sukista tämä tuntui työläimmältä. Maitohapoilla olin moneen kertaan. uutta minulle oli tuo helmien kiinnitys osaksi neuletta. Muutoksia tein hieman: toinen helmikerros tuli yhtä kerrosta aiemmin kuin ohjeessa, kaikki "kierrot" ovat samaan suuntaan ja kärjen neuloin sileäksi kunnioittaen ohjeen "Manolo Blahnik"-päättelyä

 Rahkamo - Kokko on yhä meidän menestyinen jäätanssiparimme. Heidän uransa huipentui liutaan arvokisamitaleita tässä herkässä ja vaativassa tuomarilajissa: he voittivat EM-pronssia 1993,  MM-pronssia 1994 ja Euroopan mestaruuden sekä MM-hopeaa vuonna 1995.

Ja kuten kaikki kisat,vaatii tällainenkin täyden tuen taustajoukoilta. Kuvassa taasen Tarmo-kissamme, joka on perheemme kiitolisin sukkafinlandisti - emännys istuu pitkään ja usein alustana, kun nitkuttelee menemään kisatöitä.


Ja sitten pari yksityiskohtaisempa kuvia luonnonvalossa:



Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...